Sisällön tarjoaa Blogger.

Nyt sitä sitten tulee, vettä nimittäin!

Vesihelvetti

Ollaan päästy nauttimaan melkoisen 'kuivasta' sadekaudesta, joka siis Samuilla sijoittuu loka-joulukuulle. Marraskuu on tilastojen mukaan pahin, vaikka edeltävä marraskuu olikin ilmojen puolesta suorastaan loistava. Ei liikaa vesisadetta ja nekin useimmiten yöllisiä kuuroja, jota seurasi päivän auringonpaiste. Nyt tilanne on enemmänkin totutun kaltainen ja hyvin muistuu mieleen marraskuu vuosi sitten, jolloin vettä tuli saavista kaataen. Silloin se Kurrekin pakkasi toimistonsa reppuun ja otti ritolat. Saas nähdä mihin Kurre suuntaa nyt jos sateet jatkuvat, ja saadaanko lisää reissutarinoita luettavaksi?

Koska meidän huushollissa on vain kaksi mopoa käytössä, hakeutuminen vartavasten tulviville Samuin teille, olisi sulaa hulluutta. Uhkarohkeatakin jopa. Varsinkin kun jääkaappi ehdittiin onnekkaasti täyttämään juuri ennen tätä eilen alkanut 'putkisadetta'. Koiratkaan ei suostu ulos, ja kuka hullu nyt suostuisikaan. Tuolla kaduilla pitäisi juuri tällä hetkellä olla kanootti käytössä, sillä paikoitellen vesi yltää jopa pikkuautojen ikkunan tasolle.

Samuin tulvat


Etelä-Kiinan mereltä pukkaa

Usein näitä valtavia sademassoja tunkee juuri sieltä ja tälläkin kertaa eteläinen Thaimaa on paikoitellen pahassa pulassa rannikolta rannikolle. Phuketissa on satanut jo kolme päivää, samoin osansa on saanut Krabi, Koh Lanta ja muut alueet. Meillä on satanut vasta reilu vuorokausi ja silti koko saari tulvii. Eikä se johdu pelkästään viemäreistä, vaan vettä tulee yksinkertaisesti liikaa. Jatkoakin on luvassa, sillä ainakin Samuin osalta pahimmat varoitukset näyttäisivät kestävän vielä kaksi päivää. Se mitä keväällä kärsittiin kuivuudessa, on tällä hetkellä historiaa. Voi vain kuvitella vuorokauden aikana tulleen veden määrää, sillä jopa Chaweng Lake tulvii kaduille. Meilläkin maan alla oleva valtava sadevesitankki (24 000 litraa) on pursunut yli jo aamusta lähtien.

Ei tonne nyt mopolla juurikaan kannata mennä



Toivottavasti loppuu pian!

Juu, koska rakkauspakkaus Suomesta, eli vanhempi poikaa hyppää tänään Finnairin siiville ja saapuu kohti Samuita. Näihin sateisiin on totuttu, eikä ne meitä juurikaan haittaa, mutta istun kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että aamun Samuin lennot Bangkokista selviävät saarelle. Jos ei nyt aivan ajallaan, niin kunhan selviävät. Pieniä varoituksia on nimittäin ollut eetterissä, vaikka tämän päivän lennot yllättävän hyvin ovatkin onnistuneet. Viivästymisiä on ollut, mutta ei vielä juurikaan peruutuksia. Voin kuvitella kuinka haastavat olosuhteet on Samuin pienellä lentokentällä juuri nyt, aamulla lähden itse ottamaan tilanteesta selvää.

Maanantaina tulee sitten seuraava ystäväryhmä Suomesta kolmeksi kuukaudeksi, tiistaina sitä seuraava Phuketista ja siitä se sopivan sosiaalinen elämä taas alkaakin.




Chaweng lake on tulvinut kaduille ja liikenne on ympäri saarta aika kökköä

Clean the beach boot camp ('first we train then we clean')

'Give back/ clean the beach boot camp' - ihan huikea tapahtuma on viimein rantautunut myös Samuille ja huomenna aamulla olisi tarkoitus olla meidän 'kotirannan' Bangrak beachin siivous. Phuketista marraskuussa 2013 alkunsa saanut kokonaisuus on taatusti ikimuistoinen tapahtuma vaikka lomalaisellekin osallistua rakastamansa saaren, lomakohteen, tai rannan siivoukseen ja tutustua samalla sekä paikallisiin, että muihin turisteihin tai saarella asuviin ulkomaalaisiin. Unohtamatta sitä, että rannan siivous alkaa aina ilmaisilla treeneillä. Aivan uskomattoman hieno konsepti!

Clean the beach boot campin huomisen ohjelman olisi tarkoitus olla seuraava:

  • 8.45 Tapaaminen Bangrak beachillä (siirretty sateitten johdosta kadonneen rannan takia ylös maastoon, muutoin treffit olisi ollut rannalla). 
  • 9.00 Ilmaiset treenit (en vielä tiedä mitä pitää sisällään, mutta taatusti hauskaa luvassa)
  • 10.00 Rannan siivous
  • 11.00 Ilmainen barbeque Boat Barissa Bangrak beachillä. 
Eikä mukaan tarvitse kuulemma tuoda, kuin vettä omiin tarpeisiin ja päälle mukavat vaatteet, jotka hikoilemisen lisäksi todennäköisesti likaantuisivat muutenkin.

Mä todellakin niin toivon, että sade loppuu ja päästään ottamaan osaa tähän. Vielä ei ole infottu tapahtuman siirtämisestä ilmojen takia (todennäköisesti se tapahtuu, sillä vesi on noussut sen verran, että rantaa tuskin on nimeksikään), ja jos se toteutuu, me ollaan siellä. Siitä sitten lisää kuvien kera, kun on jotain lisää infoa.

Mutta Samuin, Phuketin ja jopa Balin kävijät (on näitä siis muuallakin), ilmoittautukaa ja seuratkaa 'kommuunia' ihmeessä, niin saatte tiedon lähistöllänne olevista yhteisistä kokoontumisista. Tätä me halutaan, eikö niin? Ottaa osaa hyvän asian puolesta hauskanpidon merkeissä! Samuin kävijöille linkki tässä.



Yleensä kaikki blogissa olevat kuvat on omia, mutta tällä kertaa tulvakuvat on otettu Community online Pin Board Koh Samui- facebook ryhmän sivulta (Samuin kävijöille hyvä ryhmä liittyä) ja Clean the beach boot campin kuvat heidän sivuiltaan. Siihenkin kannattaa liittyä!

Vieraskynäilijä Tomppa: Onko ruoho vihreämpää Thaimaassa?

Perheemme maskuliinisempi osapuoli halusi avautua blogissa ajatuksistaan Thaimaahan paluusta ja syksyn Koh Phangan reissuistaan. Tomppa on innokkaampi sukeltaja, kuin blogin emäntä omasta ahtaanpaikan kammostaan johtuen, joten sukellusreissut Phanganin ympäristöön vie hänet saarelle hieman useammin. Ja täytyyhän jonkun vahtia täällä koiriakin. Mutta tässä siis Tompan ajatuksia, olkaa hyvä:

Thailand
Aina yhtä kaunis Phangan

Paluu toiseen todellisuuteen

Jokainen kerta, kun 15 vuoden aikana olemme saapuneet Samuin saarelle, on tunne ollut jotenkin unenomainen. Aina on lämmin, ellei peräti kuuma. Kun nautit illallista tähtitaivaan alla varpaat rantahiekassa pienten laineiden liplattaessa kolmen metrin päässä, on fiilis aika uskomaton. Katsot taivaanrantaan ja ihmettelet, että eihän tämä oikeasti voi olla edes totta. Tai kun ajat skootterilla kotiin trooppisen ilman kutittaessa kainaloita, sitä tunnetta on vaikea sanoin kuvailla. Edellä mainitut asiat ovat syitä, miksi mekin olemme Thaimaahan rakastuneet, mutta sitten on myös se arki...

Näin tehdään (jos tehdään) tai tehdäänkö sittenkään?

Kuten aiemmassa kirjoituksessani mainitsin, niin jo Suomen päässä alkoi säätäminen ja huopaaminen, kun paikallinen asuntomanagerimme päätti yllättäen lopettaa hommat. No siinähän sitä oli soppaa, kun Suomen asunnon raivaamisen keskellä järjesteli siivoojia Samuille, pesuloita, asiakkaiden sisäänpäästäjiä ja ulos potkijoita sekä taksikyytejä, auto- ja mopovuokrauksia. Unohtamatta myöskään erinäisiä retkiä ympäri saarta. Mukavaa oli myös, kun manageri päätti jättää sähkölaskut maksamatta - niitähän on nimittäin helppo Suomesta käsin hoitaa.

Onneksemme Samuilta löytyy muutamia luottokavereita, joiden avustuksella kaikesta hässäkästä selvittiin kuitenkin elossa ja asiakkaatkin pysyivät tyytyväisinä. Saattoi siinä kuitenkin muutama kirosana lipsahtaa, kun aamuneljältä tuli mitä kummallisempia viestejä, joita joitui siltä istumalta alkaa hoitamaan. Aikaero kesällä kun on + 4 tuntia. Onneksi kahvia riitti.

Koh Samui
Tässä siis talo, jota meidän kautta voi vuokrata

Rental business = vessanpönttö

Päästyämme takaisin Samuin kotiimme, pääsikin suoraan keskelle toimintaa; oli avaimia kateissa, papereita kateissa, laskuja kateissa, mutta onneksi tässä on jo totuttu monenlaiseen hommaan. Joten moppi kouraan ja siivoushommiin, sitten leikitään pesulaa, välillä taas manageerataan ja seuraavaksi korjataan vessaa. Joten jos tästä 'vuokraus-bisneksestä' on saanut jotenkin helpon kuvan, niin ei se sitä aina ole.  

Kesän aikana selvisi myös, että asunnon vuokrausjuttuihin tarvitsee erinäisiä uusia sopimuksia ja lisenssejä. Tämä paperiruljanssi aloitettiin jo Suomesta käsin, mutta kun hieman thaimaalaiseen tapaan asiat muuttuvat, venyvät ja vanuvat, niin menihän siinäkin useampi kuukausi ennen kuin paperit saatiin kuntoon. Onneksi kaikki on nyt selvää näidenkin säädösten osalta, joten seuraavaksi pitää ehkä etsiä lisää vuokrattavia kohteita. No katsotaan nyt, ei tässä kuitenkaan mitään ennustajia olla.

Sail rock
Ensimmäinen sukellus valashain kanssa (kuva The Dive Inn)

Vesijumpassa valashain kanssa

Kuten olette ehkä jo lukeneet, niin meillä reissussa käyminen tarkoittaa aina ensin karvapersusten (lue koirien) viemistä naapurisaarelle Koh Phanganille. Allekirjoittaneen kannalta tämä on ollut vallan erinomainen juttu, nimittäin vähintäänkin silloin saan hallitukselta (lue vaimoni Heidi) virallisen luvan painella jameihin ja/ tai sukeltamaan.

Teimme pakollisen visarunin lokakuun lopussa, minkä päätteeksi painelin taas Phanganille noutamaan koiria kotiin. Kuninkaan poismenon johdosta valitettavasti jamit oli peruttu, mutta onneksi sukellusta ei sentään ollut kielletty. Niinpä auringon sarastaessa suuntasin Moikun kanssa jälleen The Dive Inniin. Ilma oli vallan mainio ja aamuinen Phangan enemmän kuin kaunis.

Sukellus Koh Phanganilla
Laivalla oli tunnelmaa

Laivan lähdettyä liikkeelle tummanpuhuvat pilvet ilmestyivät taivaanrantaan ja tuuli voimistui. Vaikka kohtuullisen kokoinen vene onkin kyseessä, niin kyllä ne metriset mainingit saivat aluksen keinumaan mukavasti. Onnekseni itse olen sen verran tottunut merenkulkija (joopajoo), ettei merisairaudesta ollut tietoakaan, mutta hetki ennen legendaariselle Sail Rockille saapumista ensimmäiset oksentelijat tukkivat pienen wc:n. Mistään myrskystä ei siis ollut kysymys, mutta pientä tihkua alkoi olemaan ja laiva keikkui kiitettävästi hypätessämme mereen Moikun ja muitten sukeltajien kanssa. Oli muuten muikea tunne, kun polskit pintavedessä 1-2 metrin mainingeissa lähemmäs kiveä ja sitten laskeudut pinnan alle niin kas - siellä oli vallan rauhallista.

Näkyvyys oli liki 30 metriä ja erilaisia kaloja jälleen pilvin pimein. Siinä sitten aikamme sukellettuamme olin tekemässä lähempää tuttavuutta merisiilin kanssa (yritin saada katsekontaktia tähän inhaan pistokkaaseen), kun Moikku tuli nykimään räpylästäni. Ja hui - siinä se otus sitten oli! Noin viiden metrin päästä lipui ohitsemme massiivinen valashai. En tiedä valahtiko hieman märkäpukuunkin, mutta kyllä kokemus oli melkoisen pysäyttävä. Kaverilla oli pituutta kuutisen metriä, komeutta enemmän kuin ameriikan presidentillä ja henkivartijoitakin riitti barracudien ja muiden kalojen muodossa. Aivan sairaan hienoa - Dive inn - kohta tulen taas!

Kuva The Dive Inn

Wednesday Bar = viidakkojamit

Koh Samuista on jo kirjoitettu vallan paljon, joten otetaan tähän vielä uusi palanen tuosta naapurisaarestamme. Ystävämme Vesa on muuttamassa Phanganilta perheensä kanssa mantereen puolelle juurikin tällä viikolla ja tästä hyvästä syystä menin viime lauantaina jälleen Phanganille jamittelemaan ja istumaan iltaa Vesan ja Moikun kanssa. Jamit olivat jälleen kerran kohdillaan ja nyt vedettiinkin ihan tappiin asti, eli kello yhteen. Sen jälkeen turistiin vielä Vesan tykönä parisen tuntia, kunnes silmäluomet eivät enää kestäneet auki.

Seuraavaksi aamuksi oli kuitenkin sovittu poikamme Miskan sekä parin kaverin saapumisesta Phanganille aamun ensimmäisellä lautalla tavoitteena viettää päivä vesipuistossa. Kuinka ollakaan (ja tämä on tositarina) kännykän herätyskelloni ei soinut, vaikka puhelimessa oli äänet päällä. Ei myöskään soinut puhelin, kun Miska soitteli laivasta, että tulossa ollaan. Onneksi Vesa sattui heräämään juuri puoli yhdeksältä, jolloin meidän olisi pitänyt jo olla satamassa. Voisi sanoa, että tuli melkoinen tulipalolähtö - hieman hirvitti, kun kuitenkin oli ystävienkin lapsia matkassa mukana. Onneksi matka oli lyhyt, joten reilussa kymmenessä minuutissa parkkeerattiin satamaan. Minun onnekseni myös paatti oli vartin myöhässä, joten ehdimme juuri sopivasti satamaan kun pojat olivat saapuneet.

Secret beach Koh Phanganilla. Aika kiva, vai mitä?

Happiness & no bullshit zone

No siitä aamupalaa nauttimaan viereiseen kahvilaan ja kuittaukset kotiväelle, että kaikki ovat hengissä. Kellon lähestyessä kymmentä starttasimme lavataksin kyydissa kohti The Challenge Parkia, missä olemmekin jo pariin otteeseen seikkailleet. Ovella kuitenkin tervehti 'Closed until 1.12.2016' -kyltti...samperi, siellä oli siis pienet laitteiston korjailut alkamassa ja vaikka ehdotinkin muutamaa apukättä heille, niin henkilökunta kuitenkin suositteli ajamaan viiden minuutin päässä sijaitsevalle Secret beachille. Poikien (hieman) murjottaessa jatkettiin siis matkaa, kunnes kuski pysäytti auton ja ohjasi painelemaan polkua pitkin rantaan. Ja löytyihän sieltä vallan kiva pieni salainen ranta!


Siinä möllötimme reilun tunnin ja vuokrasin pojille surffilaudankin leikkejä varten, kun näin rannan toisessa päässä ison keinun roikkumassa palmussa veden päällä. Sehän toki kiinnosti poikia ja niinpä kävelimme katsomaan tätä ihmetystä. Perillä jouduimme kuitenkin toteamaan, että jos tuohon kivikkoon putoaa, niin kenelläkään ei ole enää kivaa. Koska tekemistä tarvittiin, kiipesimme reippaina hotellin ravintolaan katsomaan mitä sieltä löytyy. Ja sieltähän se sitten löytyi; aivan erinomaisen hyvä uintipaikka, missä pystyi hyppimään turkoosin kirkkaaseen veteen parista metristä. Voi sitä ilon määrää, kun pojat pomppivat monta tuntia ja touhusivat vedessä olevien kalojen kanssa. Henkilökunta nimittäin ruokki laiturin vieressä olevia kaloja ja sai sillä aikaiseksi aina melkoisen kuhinan uimareitten viereen. Luulenpa, että tänne palaamme vielä!





No mitenkäs se ruohon vihreys?

Palattakoon tähän loppuun vielä otsikon kysymykseen hetkeksi. Thaimaassa ainakin meille tuntuu sattuvan ja tapahtuvan yhtä jos toistakin. Eli kaikki säätö ja häsläys mitä täällä olemiseen liittyy, on ikään kuin sitä meidän 'arkea', mutta me nautimme siitä. Periaatteessa voimme tehdä mitä ja milloin huvittaa, vaikka arkea sävyttävätkin erinäiset palaverit Suomeen, Musiikkikoulu Rock Housen asioiden hoitamiset, kaikki huviloiden vuokraamiseen liittyvät säädöt, visarunit, koirien viemiset/ hakemiset yms, niin meille tämä on edelleen paratiisi vailla vertaa. Ja onhan se huikeaa, kun naapurissa on yksi maailman parhaista sukelluskohteista, sekä viidakkojamit. Koska meille arki on Samuilla, niin ehkäpä sitten Phanganilla ruoho on vieläkin vihreämpää. Siellä olemme ennen kaikkea lomalla.

Kyllähän Koh Phangan on täysin vienyt sydämen.

5 + 1 sekalaista vinkkiä Koh Samuille (ja miksei muuallekin Thaimaahan)

Thaimaassa on itse asiassa melko paljon erilaisia etikettejä, mistä meillä länsimaalaisilla ei ole hajuakaan. Vaikka Koh Samui onkin 'turistisaari', jossa on totuttu näkemään kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä, on silti ihan fiksua ottaa huomioon ainakin muutama asia. Thaimaahan lomalle tulevalle moni kuvio ei varmasti tule edes mieleen, mutta muutamalla pienellä jutulla voi erottua edukseen ja saada parempaa kohtelua, kuin iso osa muista turisteista.

Nämä muutamat vinkit ovat satunnaisotos, eikä missään tärkeysjärjestyksessä. Vaikka me ollaankin asuttu täällä vasta reilu pari vuotta, niin takana on kuitenkin jo vuosien edestakainen veivaaminen Thaimaan ja Suomen välillä. Parikymppisenä näille asioille ei suonut ajatustakaan, mutta vuosien varrella on jo itsekin pannut merkille jopa aivan ääliömäistä käyttäytymistä muilta kanssaturisteilta. Älkääkä käsittäkö väärin, ei tässä itsekään olla mitään käveleviä mallikansalaisia, mutta paikallisten tapojen ja ihmisten kunnioittamisella saat taatusti extrapisteitä.

Koh Samui Thailand
Tässä pikkuruinen Koh Somin saari Samuin edessä. Aika kiva ja siellä harvemmin törmää muihin.

#1. Älä pillastu

Se on ihan ei ei ei. Lomamoodissa tuskin pillastuttaa mikään, mutta jos tänne muuttaa, niin tämä vinkki tosiaan nousee arvoon arvaamattomaan. Jos sä pillastut, on aina vaarana thaimaalaisen kasvojen menetys, eikä se vaan käy päinsä. Saatat löytää hyvinkin pienestä pillastumisesta itsesi tilanteesta, jota et olisi villeimmissä ajatuksissasi voinut kuvitellakaan. Tämä hymyilevä kansa on kuitenkin tulta ja tappuraa.

Koh Phangan
Tässä muuten Secret beach Koh Phanganilla

#2. Älä nakuilekaan

Voiko rannalla olla yläosattomissa? Moni turisti tekee niin (miksi ne muuten yleensä ovatkin keski-ikäisiä naisia?), mutta ei todellakaan pitäisi. Tämä asia on kuitenkin Thaimaassa tabu, joten miksi ihmeessä käyttäytyä moukkamaisesti? Jos rajaton kokovartalorusketus on se ehdoton asia, jota lomallasi tavoittelet, niin vuokraa siinä tapauksessa yksityinen villa. Vaikkei yläosattomana esiintymisestä putkaan heitetäkään, se saattaa tehdä paikallisten olon hyvin epämukavaksi. Näin ollen myös rintaruokinta julkisilla paikoilla putoaa tähän samaan kategoriaan.

Mekin ollaan nähty vuosien varrella vaikka mitä, ja voi vain kuvitella mitä kaikkea paikallisten hotellien ja ravintoloitten työntekijät joutuvat kohtaamaan. Voit muuten olla aivan varma, että paikalliset työntekijät nauravat mokailuillesi täysin avoimesti ja häpeilemättä, joten senkin takia pari ajatusta omaan habitukseen saattaa olla hyväksi.

Vuosia sitten Chaweng beachillä käveli keski-iän jo kauan aikaa sitten ylittänyt ulkomaalainen mies, jonka ryppyisen vartalon peitti ainoastaan pienen pieni kirkkaan keltainen 'kalukukkaro'. Voitte ehkä kuvitella sitä ääneennauramisen määrää, jota hotellin ja hierontakojun työntekijät ei edes yrittänyt hillitä. Mies löntysti juuri sitä osaa rantaa moneen kertaan edestakaisin, joten melko nopeasti sitä huomasi itsensäkin hillittömästi hekottamassa. Mun kävi sitä kaveria myös sääliksi, mutta nauru tarttuu, you know.

Koh Samui
Ranta Bo Phutin ja Maenamin välissä.

Tonne vaan rantaterapiaa hakemaan, ehkä parit drinksutkin?

#3. Kunnioita kuninkaallisia

Se on aivan taivahan tosi. Vaikka asioista olisikin mitä mieltä tahansa, on parempi pitää mölyt mahassa. Sananvapaus, no sitä ei täällä ehkä länsimaalaisen mittapuun mukaan ole, mutta asiat nyt vain ovat niin. Kuninkaan kuoleman jälkeen pidätettiin useitakin paikallisia väärän tyyppisen facebook-kirjoittelun takia (kirjoitinkin siitä täällä), joten itse en ainakaan aio ottaa sen suhteen mitään riskejä. Nauti lomasta ja ole puuttumatta.

Koh Samui
Maenam beachillä chillailemassa.

Koh Phangan
Koh Phanganin Secret beach

#4. Älä nosta jalkoja ylös

Jalat mukana reissussa? Tässä pari juttua, jotka on hyvä tietää, sillä jalkasi ovat lähtökohtaisesti likaiset, eivätkä ne ole välttämättä tervetulleita joka tilanteeseen. Me länsimaiset ollaan totuttu siirtämään tavaroita jaloilla, osoittamaan jotain asiaa jaloilla sun muuta, joten tällaiset asiat tuskin tulevat edes mieleen, mutta...

Älä mielellään nosta jalkoja tuolille, kun olet ravintolassa. Vielä pahempi asia on nostaa ne pöydälle. Mikäli kuitenkin tunnet pakottavaa tarvetta nostaa jalat vaikka edessä olevalle tyhjälle tuolille, pidä huoli etteivät ne ainakaan osoita ketään.

    Ei siis tungeta jalkoja joka paikkaan. Mieluummin pidä ne piilossa lattialla, paitsi jos olet rantabaarin tyynyillä chillaamassa. Jos taas istut lattialla, silloinkin on kohteliasta kerätä jalat nätisti viereesi tai allesi, eikä istua sääret sojottaen mikä mihinkin.

    Kengät ovat luonnollisesti likaiset, joten monissa paikoissa kenkien jättäminen esimerkiksi putiikin ulkopuolelle on suotavaa. Varsinkin pienissä 'perheliikkeissä', klinikoilla ja muissa siisteyttä vaativissa paikoissa kenkien riisuminen on paikallaan. Jos riisut kengät pikkukaupan ulkopuolella, jonne sitten voisi hyvinkin mennä kengillä, kyllä henkilökunta sen ilmaisee. Mikäli et tiedä kuuluvatko kengät sisälle vai ulos, ei varmaan ole mitenkään ylitsepääsemättömän raskasta tiputtaa ne oven ulkopuolelle. Tästä syystä varvastossujen valinta lomakengiksi onkin erittäin kätevää.

    Temppeleihin ei tietenkään mennä kengillä, mutta sen sijaan 7 elevenit ja muut marketit, ilman muuta.

    Ei pöllömpiä viisauksia :)

    #5. Kuinka pukeutua muuten?

    • Rannalla; Bikinit ja shortsit ok, yläosattomat; no no. Huomaa kuitenkin, että poistuessasi rannalta vaikka rantaravintolaan, heitä päällesi paita tai vaikka joku huivi. Ketään ei heitetä ravintolasta ulos ja saat sen lounaasikin, vaikka istuisit pelkillä biksuilla pöytään, mutta pieni kunnioitus ei varmaan haittaa. 
    • Muutenkin kannattaa pukeutua hieman 'vaatimattomammin', kuin ehkä ensi hätään ajattelisi. Vaikka joissain putiikeissa kenkien jättäminen oven ulkopuolelle on suotavaa, niin esimerkiksi marketeissa on hyvä muistaa 'ei kenkiä/ ei paitaa / ei palvelua'. Helppoa. 

    Vaikka täällä asuessa näkeekin päivittäin vaikka mitä kummallisempia asuvirityksiä, puhumattakaan niistä tapauksista, joissa asua ei ole nimeksikään, niin silti kireissä uimahousuissa rantakadun ravintoloissa illalla pyörivä kiinalaismies kerää auttamatta huomion. Samoin kuin pyjama päällä töpöttelevä kiinalaisnainen ;).

    # + 1. Älä unohda hyttysmyrkkyä

    Sillä vaikka Samuilla ei malariaa olekaan, eikä meidän perheestä vielä kukaan ole saanut denguetakaan, niin moni kyllä on. Osa ystävistä jopa useampaan kertaan. Denguekuume on päivähyttysten levittämä vitsaus, jota ystävien kertomuksen mukaan ei missään nimessä kannata lähteä kokemaan. Meidän perheessä kukaan muu ei hyttysmyrkkyjä käytä kuin allekirjoittanut, vaikka olisi kyllä suotavaa, joten jossain vaiheessa on melkein satavarma, että tämäkin tauti tulee koetuksi. Mutta siitäkin selviää.

    Minkälaisia vinkkejä itse kaipaisit Samuin visiitille?

    auringonlasku koh samuilla
    Näissä maisemissa sielu lepää.

    Kartano katkolla?

    Sadekausi

    No niin, yritä tässä nyt sitten saada jonkinlaista tarinaa aikaiseksi, kun sähköt välillä on ja sitten taas ei. Eilen oltiin melkein koko päivä ilman sähköä (ei siis vettä eikä vessaakaan), joten vaikka kuinka yrittää olla reipas, niin huomaan silti pienen kiristyksen otsalohkossa. Varsinkin kun pitäisi saada jotain aikaiseksi, kuten esimerkiksi kirjoitushommat ja opiskelu. Vettä tulee nyt taivaan täydeltä, ja usein nämä paikalliset sähköt ottaa siitä nokkiinsa pamahtaen itsensä pois toiminnasta. Kuten eilen aamulla kuuden aikaan; hirveä pamaus ja sen jälkeen pimeys. Vaikka nukun aina korvatulpilla kuorsaavan kanssanukkujan ja kylällä haukkuvien koirien takia, niin mitkään korvatulpat ei estä niitten pamauksien saavan hyppäämään sydän kurkussa ylös sängystä.

    Säälittää meidän kiinalaiset vuokralaiset, jotka tulivat muutaman päivän visiitille pari päivää sitten. Kaksi niistä on jo mennyt joko sähkökatkoksissa tai sateessa, tämä päivä vielä molemmissa. Eilen tuli kiukkuisia viestejä heti aamutuimaan, että 'sähköt ja putkimies tänne heti, me ei voida olla', mutta kun näille asioille me ei mahdeta mitään. Sähköt tulee, kun ne tulee. Ja kun ei ole sähköä, ei ole vettä, ei siinä paljoa putkimiehet auta. Mahtaa Airbnb:n kommenttiboksiin tupsahtaa positiivista palautetta Samuin majoittumisesta, varsinkin kun heillä on huomenna aamulla jo kotiinlähtö. Meidän peitotkin oli kuulemma liian 'liukkaita'?

    Tämän päivän kuvat liittyvät 'meidän kartanoon'. Tässä ihanaa pihaa.

    Remontti

    Kuten ehkä muistatkin (jos et, niin käy lukemassa täältä), me asutaan unelmatalossa. Sellaisessa, josta ollaan haaveiltu jo vuosia. Tätä talon ja meidän välistä rakkaussuhdetta on kestänyt nyt noin yhdeksän kuukautta ja erittäin hyvin ollaan kotiuduttu. Niitä aamuja, kun otat kahvikupin käteen ja menet uima-altaalle rapsuttamaan koiria, ei voi oikein edes sanoin kuvailla. Me tehtiin silloin muuttaessa alkuun kahden vuoden vuokrasopimus, joka oli meidän niin halutessa helppo jatkaa. Näin me ainakin ajateltiin. Ja mitä pidempään ollaan tässä oltu, sitä enemmän ollaan juurruttu. Jopa niin, että ajateltiin ennen edellistä Satunin viisumireissua järjestää talolle pientä pintaremonttia. Onhan tänne kohta kömpimässä perheen esikoinen ja muitakin vieraita Suomesta yksi toisensa jälkeen.

    Me ollaan aina oltu kovia remontoimaan ja rakentamaan; aitaa, puutarhaa, kotia, myymälää ja skeittiparkkia (joka onkin Pohjois-Espoossa jo kymmenen vuotta ilostuttanut skeittaajia), joten ajateltiin kolmen päivän riittävän mainiosti. Yllättävän paljon näihin seinäpinta-aloihin mahtui kuitenkin mutkaa, puulistaa, kattokoristetta ja karmia toisensa perään, joten kaksi viikkoakaan ei alle puolen talon maalaamiseen ihan riittänyt. Oli vaan pakko hoitaa pahimmin pinttyneet ja rikkinäiset seinät ensin ajatuksena hoitaa keväämmällä sitten loput. Näissä lämpötiloissa remontointi (vaikka olikin vain maalausta) on hikistä hommaa, mutta lopputulos oli kyllä niin mahtava ja valoisa.

    Ja kaikki tämä lähti siitä, että haluttiin vaihtaa raskaat lohenpunaiset verhot kevyisiin ja vaaleisiin. No verhojen jälkeen seinien väri ja kunto ei tietenkään enää kelvannut. Sen jälkeen päädyttiin maalamaan olohuoneen seinät, jonka jälkeen katto ei enää kelvannut, joka johti keittiön maalaamiseen ja niin edelleen. Ketjureaktio oli valmis. Mä veikkaan, että ilman meidän pakollista viisumireissua tässä urakan välissä maalattaisiin nyt yläkertaakin niskat jäykkinä ja pinna kireänä viiden viikon urakasta. Onneksi tuli se reissu väliin.

    Kuten huomaatte, kattoa myöten oli keittiössä remontoitavaa.

    Tässä ovia ja ikkunoita myöten maalattu keittiö

    Kartano katkolla?

    Sillä; kun me tultiin viisumireissulta, lähetettiin vuokranantajalle kuvat uusitusta ilmeestä ja vastaanotto oli kyllä yllättyneen iloinen. Oltiin saatu maalaamiseen lupa jo silloin taloon muuttaessa, se oli yksi meidän ehdoista, vaikkei vuokranantaja luvannutkaan sponsoroida muutostöitä. Mutta jos itse haluan viihtyä 'kodissani' vielä astetta paremmin, olen valmis maksamaan sen pienen remontin ja tuunauksen itsekin. Siinä vaiheessa ranskalainen vuokranantajamme totesi kyllä meille, että 'teidän kannattaisi ehdottomasti ostaa koko talo', mutta ei ajateltu heittoa silloin sen enempää.
     
    Sitten tuli sateita vähän enemmänkin. Vaikka oltiin kummasteltu yläkerran kylpyhuoneen katossa olevaa pientä reikää aiemmin, niin sateitten myötä reiän syykin selvisi. Katto vuoti, ei paljoa mutta kumminkin. Tunnollisina vuokralaisina ajateltiin taas talon omistajan parasta ja ilmoitettiin asiasta eteenpäin. Vuotava katto kun on harvemmin ja pidemmän päälle kiinteistölle mikään hyvä juttu. Pari kylän työmiestä kävi tikkaitten kanssa katsomassa tilanteen, ei tiedetä mihin johtopäätökseen tulivat, mutta tämän jälkeen tuli omistajalta se viesti, jota ei oltaisi vielä haluttu kuulla. Talo lähtee myyntiin. Ehkä se katto oli vaan liikaa, huoh...

    olohuone vanhalla värityksellä

    ja tässä uudella.

    Meille on tarjottu etuosto-oikeutta taloon, hintakin tuntuu näitä markkinoita edes hieman jo tuntien ihan järkevältä, mutta halutaanko me ostaa? Sellaisia summia käteistä ei tietenkään loju tileillä, mutta jos osto osoittautuisikin mahdolliseksi, niin mitä sitten? Hitsi kun tietäisi...

    En tiedä minkä fakiirin olen sisältäni löytänyt, vai onko vapaus sekoittanut pään totaalisesti, mutta jotenkin taas tämä 'yhtään ei tiedä mitä tulee tapahtumaan'- tilanne on kivuliaan kutkuttava. Jos joku muu ostaa talon, pitääkö meidän tekemämme vuokrasopimus, vai joudummeko taas muuttamaan? Vai pääsemmekö muuttamaan? Ehkä tämäkin on sitä vapautta josta juuri kirjoitin; tulla ja mennä miten huvittaa, tai vaikka ei huvittaisikaan...

    Hirvittäisikö sua tällainen epävarmuus?


    aikamoinen lapsenkakan väri oli vanhoissa seinissä.

    Ja nyt, paljon enemmän valoa ja avaruutta.

    Ei tästä ihan helpolla tee mieli lähteä.

    Vieraskynäilijä Tomppa: Kesä Suomessa kartanonherran silmin

    Tämä postaus on tehty vieraskynäilijänä. Tällä kertaa tuntojaan elämän valinnoista, luopumisesta ja uutta kohti menemisestä avaa mieheni Tomppa:

    Kesä Suomessa kartanonherran silmin

    Siitä onkin jo tovi,  kun olen viimeksi kirjoittanut vieraskynäilijänä Heidin blogiin. Ajattelin siksi tiivistää omat tuntemukseni menneestä Suomen visiitistä sekä paluusta nykyiseen kotiimme Koh Samuille. Kuten kaikki tiedämme, niin Suomen kesä on kovin lyhyt, mutta onneksi vähäluminen - se ei kuitenkaan tarkoita etteikö kaikkea ehtisi Suomen suvessa sattua ja tapahtua...

    Ei mahda mitään - kovasti pidin pihastamme...

    Pitääkö asunto vai ei, etten tentten...

    Palasimme siis Suomeen jo toukokuun lopulla. Yhdeksän kuukauden poissaolo ei tuntunut juuri missään, kaikki oli niin kuin ennenkin. Tässä vaiheessa emme olleet 100% päättäneet pidetäänkö Suomen asunto vai luovutaanko siitä. Joka tapauksessa aloitimme välittömästi kaappien raivaamisen ja ylimääräisen tavaran myymisen ja lahjoittamisen. Voisikin sanoa, että muutamaa hienoa seikkailua lukuunottamatta kesälomamme olikin yhtä tuvan tyhjennystä kasvavan kaaoksen keskellä - kunnes tupa oli tyhjä. Loput maallisesta omaisuudestamme jemmasimme vanhan naapurimme tiluksille. Samaan syssyyn pääsin hieman auttamaan vanhan öljynlämmittimen sekä lämminvesivaraajan pois kiikuttamisessa. Olihan sekin seikkailu - painoa kaverissa riitti ja kun tilat olivat ahtaat, niin meinasi pari kertaa usko ja huumori loppua kesken.

    Kevyttä roudaamista verta, hikeä ja kyyneleitä säästelemättä

    Romurallia Etelä-Suomessa

    Kuten varmasti jo Heidin aiemmista kirjoituksista kävi ilmi, niin autojen suhteen kesä oli hieman hankalampi. Ensimmäinen kesäautomme jätti tienposkeen ja seuraavan kanssa oli myös mielenkiintoisia ongelmia. Tässä kohtaa on pakko kehua Espoon kaikkia naapureitamme - milloin missäkin asiassa aina löytyi apua sitä tarvitsevalle. Naapurimme työskenteli Myyrmäen Autohuollossa, ja koska kotikonstit eivät riittäneet, niin sieltä löysinkin itseni moneen kertaan. Hyvän ja nopean palvelun lisäksi selvisimme myös kohtuullisilla korvauksilla. Kaiken säädön keskellä kesäautomme kuljetti meidät turvallisesti mökkejä katsomaan, kalastamaan, Imatralle, Sastamalaan ja vähän muuallekin. Ihanaa! Jos en itse niin Espoota kaipaakaan, niin kyllä meidän naapurit olivat kaikki kerrassaan unohtumattomia. Kiitos teille kaikille kahdestatoista hienosta vuodesta - ensi kesänä nähdään varmasti!

    Kesäsade, kesäauto, Tobias ja Petskun vaimo

    Mökkejä metsästämässä Salossa

    Mökkejä metsästämässä Vihdissä

    Miska Sastamalan vesillä

    Nuotiokitarointia kameralle

    Olin jo kevättalvella saanut toimeksiannon Internet -musiikkikoulu Rockwaylta tehdä pari uutta kitaransoiton alkeiskurssia. Näinpä löysin itseni useana päivänä erinomaisten kavereitten seurasta pöllölaaksosta - tosin pääosat päivistä kuluivat pienessä ahtaassa huoneessa kitaravideoita kuvaten, vaikka onneksi ehdittiin myös grillata hieman makkaraa. Itse asiassa juuri saamani uutiskirjeen mukaan tekemäni kitaransoiton alkeiskurssi on juuri julkaistu...hmm, uskaltaako itse katsoakaan?

    Rockwayn mahtityypit ojennuksessa Pöllölaaksossa

    Hauki on kala ja vesikin on märkää

    Kuten varmastikin isolla osalla suomalaisista niin myös minulla luonto ja kalastus näyttelevät tärkeää roolia Suomen kesässä. Onnekseni pääsin nauttimaan veljeni Jerryn (kyllä, yhdessä olemme Tom & Jerry...) kanssa Espoon saaristosta. Ensin oli aivan jumalattoman kylmä, mutta onneksi seuraava päivä valkenikin kesäisenä. Kesän toiselle kalastusreissulle pääsin mahtavien ystävieni Tobiaksen ja Petskun kanssa Tammisaareen, missä olemmekin taltuttaneet haukia, musisoineet ja nauttineet janojuomaa sopivasti jo kymmenisen vuotta. Ehdottomasti yksi kesäni kohokohtia, aina. Olen vilpittömän kiitollinen, että pojat saivat reissun järjestettyä tänä kesänä niin, että minäkin pääsin pariksi päiväksi mukaan. En edes muista saimmeko mitään saalista, mutta silkkaa mahtavuutta reissu oli silti!

    Matkalla kalaan (tai satamabaariin) Tobiaksen ja Petskun kassa.

    Onko vettä näkyvissä?

    Aurinkoakin onneksi riitti kalareissujen kakkospäiville.

    Paluu paratiisiin

    Niin se päivä sitten koitti, kun ampaisimme elokuun alussa matkalaukkujemme kanssa Helsinki-Vantaan lentokentälle. Ei enää asuntoa, ei autoa, eikä oikeastaan paljon muutakaan. Koko kesä meni loppujen lopuksi melko nopeasti ja koska olimme jo henkisesti tehneet muuttoa riittävän monta vuotta, niin ei siinä oikein sellaista luopumisen tuskaa ollut havaittavissa. Ehkäpä pikemminkin helpottunut olo, ettei enää tarvitse vatkata tämän asian kanssa. Päätös on tehty, meni sitten syteen tai saveen. 

    Matkalla paratiisisaari Samuille mietin kuinka Musiikkikoulu Rock Housen lukukausi oli pikku hiljaa alkamassa Suomessa, joten tiesin että hommaa riittää tulevina viikkoina. Samaten manageeraamiemme huviloiden kanssa oli odotettavissa paljon hommaa Samuilla, koska moni asia oli kesän aikana jo meinannut revetä liitoksistaan (ei siis talot vaan eri asioita hoitavat ihmiset ja heidän uudet suunnitelmansa). Ei siis varmuutta tulevasta, mutta uskoa ja intoa meillä onneksi riittää, mutta riittikö se tarpeeksi pitkälle?

    Taidan siis palata Samuin kolmeen ensimmäiseen kuukauteen seuraavassa vieraskynäily -kirjoituksessani...

    Kaikkea hyvää!

    Tomppa

    Selfie ennen koneen nousua Hki-Vantaalla

    Kotona Samuilla - kylämme ravintolasta on aika hulppeat näköalat erityisesti auringonlaskun aikaan.
    Back to Top