Mikäli liikut Espanjasta Portugaliin minkälaisella nelipyöräisellä tahansa, suosittelen koukkaamaan ja mieluummin vielä viettämään edes pienen hetken eteläisen Espanjan rantakaupungissa nimeltään Chipiona. Aurinkorannikko on tuttu lähes kaikille, ja suuri osa Espanjaan esimerkiksi Suomesta matkaavista suuntaakin juuri sinne, missä muutkin ovat. Espanjan eteläisimmässä kärjessä on kuitenkin vielä tänä päivänäkin näitä tuntemattomampia helmiä, joiden suosio kyllä kasvaa koko ajan, mutta jossa vieläkin pääsee kokemaan ripauksen sitä aitoa Espanjaa.
Meidän hullulle reitille Chipiona osui ainakin kolme kertaa, mutta koska ei muisteta enää lähimainkaan kaikkia reissun etappeja, kyliä ja kujia, voi olla että käytiin siellä jopa neljästi.
Ja aina tuntui siltä, kuin olisi kotiin tullut. Sitä paitsi, Chipionassa oli sesongin ulkopuolella äärimmäisen helppo puskaparkkeilla, siitä minitsivat mm. meidän suosikkirantapuskassa tapaamamme englantilaiset matkaajat. Heillä oli nimittäin jo neljän vuoden perinteenä tavata matkailuautoystävänsä sieltä sun täältä aina siinä samaisella rantapuskalla, tuona tiettynä päivänä ennen Chipionassa järjestettäviä festareita.
Aivan ihana perinne. Meillä oli valitettavasti Chipionan fribakisat juuri festareitten aikaan, muuten oltaisiin ehdottomasti liitytty heidän seuraan myös tuonne. Onneksi saimme sentään nauttia yhdessä auringonlaskusta viinien ja napostelujen kera. Grillibileetkin oli sovittu, mutta tuleva myrsky sotki herkullisen suunnitelman.
 | |
| Meidän puska, Playa de las Tres Piedras |
Chipiona
Espanjassa Cádizin provinssissa sijaitseva "secret beach town" Chipiona on alunperin ollut vain pieni kalastajakylä Atlantin rannikolla, mutta varsinkin upeitten rantojen ja aurinkoisen säänsä takia siitä on tullut yksi Costa de la Luzin tärkeimmistä matkailukohteista. "Mene sinne minne espanjalaiset menevät" sanotaan - eikä syyttä.
Me ollaan perinteisesti kuljettu eteenpäin upeimpia rantoja etsien, ja kuten edellisessä kyläpostauksessakin mainitsin, tällä Cádizin alueella niitä todellakin riittää. Kun edellisen rantakokemuksen jälkeen saa hengityksensä viimein tasattua, seuraava ranta salpaa sen uudelleen. Samui -vuosien jälkeen en olisi ikinä uskonut, että niinkin arkinen lomakohde kuin Espanja (heh) voisi tällaisia henkeäsalpaavia rantahetkiä tarjota, mutta niin se vaan teki - veti mykäksi.
Chipiona on tietenkin paljon muutakin kuin upeita rantoja. Se on jollain tavalla enemmän aito, kuin valtaosa muista käymistämme kylistä, ja paikallisten elämään on kylän kapeilla kujilla edes jollain tavalla helpompaa samaistua. Voi hyvinkin johtua siitä, että talvikautena elämä kauniilla ja kapeilla vanhoilla kujilla on sitä mitä se on, kun asioita ei kuorruteta turisteja varten. Ollaan vaan, nautitaan siestoista ja istahdetaan terassille laulamaan ja soittamaan flamencoa.
 |
| Chipionan ihastuttavat vanhat kujat. |
 |
| Chipionan vanhat talot ja tietenkin bougainville. |
Yksi meidän hienoimmista Chipiona -kokemuksista sattui erään aurinkoisen pyöräilylenkin aikana, kun kuulimme jostain valtavan hienoa flamencolaulantaa- ja kitarointia. Musiikki tunnetusti puhuttelee meitä aina, joten suuntasimme totta kai innoissamme ääntä kohti, törmätäksemme pienellä kadunkulman terassilla reiluun kymmeneen vanhempaan rouvaan kitaroineen. Siinä rouvat nauttivat sherrylasiensa äärellä aurinkoisesta iltapäivästä laulaen ja ilostuttaen ympärille pysähtyviä kadunkulkijoita. Olipa mieleenpainuva fiilis jakaa terassi ja upea musiikki rouvien ja muitten kyläläisten kanssa.
Paitsi upeat rannat, Chipionaa ympäröi myös upea luonto. Meitä hämmästytti monesti se, kuinka erilainen luonto oli verrattuna nyt esimerkiksi aurinkorannikolle, tai vaikka Almerian alueelle. Chipionassa on vihreätä ja tasaista, ja vihreys onkin meille "viidakon kasvateille" aivan ehdoton vaatimus. Chipionan alueella sataa todennäköisesti hieman aurinkorannikkoa enemmän, mutta itse kuitenkin epäilen syyksi sitä, että tällä alueella luontoa on säästetty, eikä joka mutkaa ole rakennettu täyteen kerrostaloja. Onneksi tilaa on jätetty luonnollekin.
Nähtävyydet
Yksi Chipionan "must see" -nähtävyyksistä on Espanjan rannikon korkein majakka Faro de Chipiona. Tänä päivänäkin toimiva majakka on 69 metriä korkea (tai 62 m, riippuen lähteestä) ja onhan se upea kuin mikä. Vieressä oleva rantapromenadi on myös hurmaava, ja sinne kannattaakin suunnata vaikka nauttimaan auringonlaskudrinkit. Tällä rannikolla auringonlaskut kun ovat vertaansa vailla.
 |
| Espanjan korkein majakka Faro de Chipiona |
Rantojen lisäksi alueen vanhat kaupungit kuuluu meidän juttuihin, ja ne on mahdollisuuksien mukaan aina pakko nähdä. Usein alueitten "vanhoista" kaupunginosista löytyy ne kaikkein kauneimmat rakennukset, kirkot ja pyhätöt rehottavine bougainville -köynnöksineen. Pienet plazat ja niitä ympäröivät kukkaruukut, ei sellaista fiilistä saa juuri mistään. Eikä Chipionan pieni vanha kaupunki tee tässä poikkeusta - aika pysähtyy ja mieli vaeltaa jonnekin aikojen taakse.
Muitakin vierailun arvoisia paikkoja löytyy, kuten esimerkiksi Chipionan linna ja Moscatel-museo, jossa voi perehtyä moscatel -viinien valmistuksen historiaan. Alueen rantapromenadit ovat ihastuttavia kahviloineen ja ravintoloineen, joihin kannattaa varmasti pysähtyä nauttimaan merinäköalasta. Rantapromenadit eli paseot kannattaa joka tapauksessa tallustella vaikka alusta loppuun, sillä moni historiallinen kohdekin osuu reitin varrelle.
Ja jos puhutaan vielä rannoista, niin piskuisen Chipionankin ympärillä niitä on useampi, itse asiassa kilometreittäin, ja huhut kertovat, että noilla rannoilla saattaa hyvällä onnella bongata vaikka kameleontteja. Meidän suosikkirannaksi muodostui Las Tres Piedrasin upea ranta, ehkä juuri siksi että yövyimme siinä moneen otteeseen, oikeastaan aina silloin, kun ei satanut. Sateella hieno rantahiekka märkien koirien turkissa on varsin kestämätön yhdistelmä.
Omasta mielestäni Chipiona huokuu jotenkin erityistä charmia sen eläväisen ja jollain erityisellä tavalla boheemin ilmapiirin ansiosta.
Santuario Santa María de Regla
Rota
Chipionan välittömässä läheisyydessä sijaitsee myös kaunis ja eläväinen Rota, jota ainakin siellä asuvat frisbeegolf -ystävämme kutsuvat jollain tavalla Chipionaa "arvokkaammaksi" asuinalueeksi. Me kävimme Rotassa pari kertaa, ja jälleen kerran, rannat ovat upeita, talot ovat upeita, paikalliset ovat ihania, eli siis koko paketti on käymisen arvoinen. Meille Rota osoittautui koirien ja ison auton kanssa vähän haastavaksi, joten valitettavasti Rotasta ei eläväisen rantapromenadin lisäksi paljon muuta jää kerrottavaksi.
 |
| Rotan rantapromenaadia |
 |
| Rotan rantaa |
Costa Ballena
Kun me joulukuussa 2023 ensimmäisen kerran saavuttiin Costa Ballenaan, jouduttiin hetki miettimään mihin ihmeen haamukaupunkiin oltiin tultu. Valtavan hienot puistot (siis meinaan todella valtavat), suihkulähteet, vesipuistot, ja niityt, eikä missään ketään. Paitsi puistotyöntekijöitä.
Alue oli selvästikin täynnä loma-asuntoja ja jokunen hotellikin, mutta silloin meidän ekalla kerralla joulun aikoihin, kaikkialla oli tyhjää ja hotellikin kiinni. Valtavasti uusia loma-asuntoja oli rakenteilla, eli ilmeisesti (tai ainakin toivottavasti) kysyntää olisi. Kaikki tuntui meistä silloin jotenkin hylätyltä, ehkä vähän surulliseltakin, ja mitä erilaisemmat linnut oli vallanneet itselleen tilaa oli kaikkialta. Varmasti jotain varsin harvinaisempiakin siivekkäitä oli kylillä, sillä harva se päivä valokuvaajat isoine putkineen ilmestyi puistoon valokuvaamaan.
 |
| Costa Ballenan huumaavaa puistoa |
Me etsiydyttiin Costa Ballenalle oikeastaan siksi, että siellä sijaitsee yksi Euroopan hienoimmista frisbeegolg -kentistä. Kenttä on nimittäin sellainen, josta me muovikiekkojen heittäjät aina haaveillaan - että pääsisi edes kerran heittämään golf -kenttien kaltaisille niityille ja kummuille. Costa Ballenalla tuo ikuinen toive viimein toteutui. Atlantin rannikon tuulet tosin teki pelaamisesta välillä haastavaa, mutta 300 aurinkopäivää vuodessa takaa vastaavasti lämpöä ja sineä yllin kyllin.
Puolet tuosta valtavasta puistosta (missä fribakenttäkin sijaitsee) kuuluu Chipionan alueeseen ja toinen puoli Rotaan. Niin lähekkäin Chipiona ja Rota ovat, ja Costa Ballena siinä välissä. Pitää mainita vielä se, että Costa Ballena ei olekaan haamukaupunki, sen me huomasimme helmikuun puolen välin jälkeen siellä viimeisen kerran käydessämme. Hotellit oli auki, ravintoloitten terassit täyttyivät, osa puiston linnuista oli talvehtimisen jälkeen vaihtaneet maisemaa ja ihmiset olivat vallanneet myös puistot. Elämä oli palannut Costa Ballenalle.
Legenda muuten kertoo, että kauan kauan sitten (kun eläimet vielä pystyivät puhumaan ihmisten kanssa), kierrettyään seitsemän merta, voimakas valas ajautui Costa Ballenan rannikolle eräänä huhtikuun aamuna. Tuo valas oli koko elämänsä etsinyt paratiisia, jossa vuodenajat olivat leutoja, ja jossa ihmiskunta eli rauhassa kultaisilla rannoilla, kristallinkirkkailla vesillä ja hedelmällisellä maaperällä. Costa Ballenalle tullessaan valas tiesi vihdoin löytäneensä turmeltumattoman hiekkarannan, jossa halusi kuolla katsellen kauneimpia auringonlaskuja.
Legendan mukaan tuosta hetkestä lähtien paikkaa on kutsuttu nimellä Costa Ballena, valasrannikko.
Ja voi pojat, mitä timanttia nuo rannat ovatkaan💛
 |
| Costa Ballenan puistoa ja aurinkoisia päiviä. |
 |
| Costa Ballenan rannat. |
